Syksy on mulle sitä aikaa, kun uusia asioita syntyy aivan vimmaisella tahdilla. Viime viikolla ompelin kasaan pitkän paidan siitä ihanasta oranssinruskeasta villakankaasta (josta ehkä tulee yhden halkion leikkaamisella ja lautanauhan ja nappien ompelulla svita-tyyppinen takki kunhan saan tehtyä tutkimusta novgorodilaisista 1100-luvun napeista että tiedän millaiset ostaa) ja tällä viikolla syntyivät varrelliset hedeby-kengät eli tuttavallisesti kuggombuutsit. Ja aiemmin tuli tehtyä uudet härskit mi-partilahkeet kaksipuoliseksi kudotusta kankaasta - toinen puoli punainen, toinen siniharmaa/musta kukonaskelkuvioinen. Nyt tarkenee talvellakin leikkiä keskiaikaa. Lisäksi tuli tehtyä lapaset Hollolasta ostetusta mataralla värjätystä villalangasta. Tumput eivät ole niin aktiivisen lämpimät kuin myyntiin tekemäni paksut harmaat lapaset mutta eivätpä sitten myöskään nukkaannu yhtä mahdottomasti. (Ja sitten ostin vaaleanvihreää pirkka-lankaa, sitä paksumpaa, josta tulee spock-lapaset tai sitten sukat, en vielä ole päättänyt kummat ensin olisi syytä tehdä.)
Pitäisi myös tyhjentää kaappia vanhasta tavarasta joka ei enää täytä autenttisuuskriteerejä, sekä epämääräisistä kankaanjämistä joista saisi vielä vaikka mitä kivaa pientä, mutta ihmisellä voi olla vain rajallinen määrä häntähuppuja ennen kuin alkaa ahdistaa. Sitäpaitsi en tiedä onko kalanruotokuvioinen kirkkaansininen ohut villa ehkä sittenkään ihan se ykkösvaihtoehto keskiaikavaatteeseen.
Miksei muuten Suomessa kukaan tee ruudullisia keskiaikavaatteita? Ne tuntuvat olevan Ruotsin puolella aika yleisiä. Varmaan siksi kukaan ei niitä tee kun kenelläkään ei niitä ole - ihan sama kuin kaikilla on rautakausivaatteissa lautanauhaa, koska kaikilla on lautanauhaa. On se jännä, se kulttuuri.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti